Ensi käynti klinikalla

Kirjoitan ensimmäisen kirjoitukseni nyt, kun ensikäynti lapsettomuusklinikalla on ohi. Olisin hyvin voinut aloittaa kirjoittamisen jo kaksi vuotta sitten, kun ajatus perheen perustamisesta alkoi kypsyä minun ja puolisoni mielissä. Ensi käynti klinikalla oli kuitenkin eräänlainen aloituspiste matkallemme, sillä se teki haaveistamme todellisuutta – osan arkista elämäämme.

Kirjoituksillani on tarkoitus. Lapsettomuudesta ja lapsettomuusklinikoista on olemassa paljon tietoa, mutta naisparien lasten hankkinnasta tietoa on ollut vaikeampi löytää. Toivon, että kirjoitusteni kautta ihmiset toisaalta ymmärtäisivät, minkälaisia vastuksia naisparien lasten hankintaan liittyy. Toisaalta toivoisin kirjoitusteni myös kannustavan lapsettomuusklinikalle aikovia, jotta he eivät joutuisi selvittämään aivan kaikkea itse, kuten me olemme tehneet.

Minä ja puolisoni olemme asuneet yhdessä kahdeksan vuotta, mikä käytännössä merkitsee sitä, että olemme olleet yhdessä koko aikuisikämme. Lapset eivät ole aina kuuluneet minun suunnitelmiini. Pelkään synnyttämistä ja suuret elämänmuutokset vaativat minulta aina pitkän pohdiskeluajan. Olen antanut ajatuksen lasten hankinnasta kypsyä pikkuhiljaa. Kaksi vuotta sitten heräsin toiveeseen siitä, että elämäämme kuuluisi jotain muutakin kuin me kaksi, opinnot ja työ. Sovimme puolisona kanssa, että lapsia hankitaan ennemmin tai myöhemmin. Puolisoni synnyttäisi ensin ja minä joskus hamassa tulevaisuudessa, jos niin haluaisin. Viime keväänä rekisteröimme parisuhteemme ja otimme yhteisen sukunimen – lapsen etua ajatellen.

Otimme selvää lasten hankkimisen eri vaihtoehdosta ja totesimme, että meille sopisi parhaiten lasten hankinta anonyymisti luovutetuilla siittiöillä. Etsimme klinikoita lähikaupungeista, sillä omalla paikkakunnallamme ei sellaista ole. Lähin löytyi Tampereelta. Otimme klinikkaan yhteyttä ensimmäisen kerran jo yli vuosi sitten, sillä halusimme varmistaa, että meidät otettaisiin vastaan sitten kun haluaisimme aloittaa hoidot.

Tämän vuoden alussa varasimme ajan klinikalle mukavan oloiselle lääkärille. Odotusaika kesti kolme viikkoa ja kului uskomattoman hitaasti. Minua jännitti niin, etten saanut muutamana klinikkakäyntiä edeltävänä yönä nukuttua kunnolla. Ajattelin täysin epäoleellisia asioita kuten sitä, miten minun tulisi pukeutua, jotta en näyttäisi ikäistäni nuoremmalta (kuten olen usein kuullut ihmisten sanovan). Klinikalla tuollaiset epäolennaisuudet katosivat mielestäni, sillä vastaanotto oli todella lämmin ja kannustava. Pelkäsin aivan turhaan.

Ensi käynnillä meiltä kyseltiin muutamia yleisiä terveydentilaan liittyviä tietoja ja käytiin läpi hoidon eteneminen. Inseminaatiota ennen meidän tulee käydä psykologin konsultaatiossa, joka järjestetään kaikille luovutetuilla siittiöillä lapsen hankintaan ryhtyville. Kun konsultaatio on ohi, voidaan varsinaiset hoidot aloittaa heti kun sopiva luovuttaja on löytynyt. Ensimmäisten kuukautisten aikana puolisoni täytyy syödä muutaman päivän ajan hormoonitoimintaan vaikuttavaa lääkettä. Ennen ensimmäistä inseminaatiota tehdään munanjohtimien aukiolon tutkimus, joka on kuulemma hieman kivulias. Päivää ennen inseminaatiota täytyy ottaa kotona munasolun kypsymiseen ja irtoamiseen vaikuttava pistos vatsan alueelle. Itse inseminaatio tapahtuu klinikalla seuraavana päivänä ja on yksinkertainen toimenpide.

Ensi käynnillä me saimme esittää toiveita luovuttajan ominaisuuksista. Olin onnellinen siitä, ettei ominaisuuksia valittu USA:n tapaan katalogeista, joihin on kirjattu täysin epäoleellisiakin ominaisuuksia. Meidän täytyi päättää ainoastaan silmien, ihon ja hiusten väri, sekä luovuttajan pituus ja kansalaisuus. Puolisoni totesi valinnan jälkeen, että tuntui kamalalta päättää edes niitäkään ominaisuuksia. Olisi tehnyt mieli todeta vain, että aivan sama minkälainen luovuttaja on kunhan kaikki menee hyvin ja lapsi on terve! Olisimme voineet valita suomalaisen luovuttajan, mutta halusimme tanskalaisen. Periaatteessa tekee hyvää sekoittaa hieman pienen sisäsiittoisen Suomen geeniperimää 🙂

Ensi askel on nyt otettu ja olo on innostunut. Tästä se lähtee!

Kategoria(t): Klinikalla Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Ensi käynti klinikalla

  1. lounatuuli sanoo:

    Hienoa, että löysin blogisi, sillä olemme puolisoni kanssa samassa tilanteessa kanssanne ja aloittelemassa hoitoja kotikaupunkimme klinikalla. Lapsi on ollut jo monta vuotta haaveissamme ja nyt vihdoin elämäntilanteemme antaa myöten ja pieni nyytti on oikein tervetullut:) Jännityksellä odotamme ensimmäistä inssiä ja tuntuu, että aika matelee todella hitaasti. Olen kuitenkin suunnattoman onnellinen, että olemme päässeet jo tähän asti, ensikäynti klinikalla takana, tutkimukset tehty… jotain konkreettista siis jo tapahtunut:) Oikein paljon tsemppiä teille hoitoihin ja mukavaa seurata jatkossa blogikirjoituksiasi.

    • lintukotolainen sanoo:

      Tosi hienoa kuulla, että täällä bittiavaruudessa liikkuu muitakin samassa tilanteessa olevia 🙂 Ajatus blogin kirjoittamisesta lähti juuri siitä tunteesta, että meillä täällä Suomessakin on varmasti ihmisiä, joille kokemusten jakamisella on paljon merkitystä. Tsemppiä teillekin perheen perustamiseen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s