Kyllä harmittaa. Puolisoni kuukautiset alkoivat siitä huolimatta, että inseminaatio tehtiin aivan ideaalitilanteessa. Kaikki oli aivan täydellistä – jopa ovulaatio ajoittui juuri oikealle päivälle. Ja silti kaikki meni pieleen 😦
Olin vakaasti päättänyt, etten anna epäonnistumisen lannistaa. Pettymys oli kuitenkin aivan valtava. Samaan aikaan lueskelin Hesarin juttua tanskalaisesta spermapankista, jonka kautta oli levinnyt vaarallinen sairaus. Meitä tuo asia ei sinällään koske, mutta se palautti taas mieleen sen ikävän tosiasian, että omat mahdollisuudet vaikuttaa asioihin ovat lapsettomuushoidoissa häviävän pienet. Kaikki tuntuu arpapeliltä. Lisäksi pahoitin mieleni, kun joku oli kyseisen jutun yhteydessä todennut, että lapsettomuushoitojen yhteydessä spermalle tehtävät testit ovat positiivista syrjintää (siinä yksi päivän politiikan muotitermi). Lapsettomuushoitoihin, ja niihin liittyviin testeihin käytetään kirjoittajan mukaan enemmistön rahoja. Kyllä taas syrjitään enemmistöä!
En kerta kaikkiaan voi ymmärtää, miten joku voi olla niin kylmä, että ajattelee jonkun toisen ilkeyksillään hyötyvän lapsettomuudestaan ja käyttävän sitä vain tekosyynä jonkun toisen ihmisen rahojen haalimiseen. Ilmeisesti kyseisen mielipiteen esittäjä ei sitten ole itse koskaan saanut valtiolta mitään tukea… Ja kun oman kokemukseni mukaan ainakaan naispari ei edes saa kovin suuria taloudellisia etuja lapsettomuushoidoissa.
Eräs toinen kirjoittaja totesi, että lapsettoman parin pitäisi lasten hankkimisen sijaan harrastaa vaikkapa hyväntekeväisyyttä sekä iloita sisarusten tai sukulaisten lapsista. Jos lasta ei voi saada, niin siihen pitäisi vain tyytyä. Kyseisellä tavalla ajattelevalla mitä ilmeisimmin on jo lapsia, tai sitten hän ei ole lapsia koskaan halunnutkaan. Ketään lasta haluavaa lapsetonta moinen ajattelu ei auta pätkääkään. Se on sama asia kuin sanoisi hoidettavissa olevalle syöpäpotilaalle, ettei hänen kannata mennä hoitoihin. Täytyy vain tyytyä kohtaloonsa. Paskanmarjat, sanon minä! Taistella täytyy – aina.
Apilavauva 
😦 Meillä on samanlainen tilanne. Epäonnistuneita inssejä on takana kolme. Kesätauko on nyt paikallaan ja aiomme keskittyä kaikkeen muuhun. Kun koko alkuvuosi on mennyt tähän projektiin, on helpottavaa pitää pari kuukautta taukoa ja olla miettimättä ovulaatiota, inseminaation ajankohtaa tai mitään muutakaan aiheeseen liittyvää. Syksyllä sitten taas.
Onpa harmillista 😦 Mekin juuri mietimme, että kesätauko on ihan hyväksi, vaikka odottelu tuntuukin kamalan pitkältä. Tosi lohduttavaa kuulla, että myös muilla on vaikeuksia onnistua siitä huolimatta, että kaikki on periaatteessa hyvin. Aivan varmasti jossain vaiheessa tärppää! Haluan sitten kuulla, kun onnistuu 🙂 Se antaa toivoa.
Harmi, ettei vauva vielä ilmoittanut tulostaan. Uskon kyllä, että vielä sen oman nyytin syliin saatte. Meillä oli kans suunnitelmat kesätauossa, sillä olimme varmoja ettei kolmas inssi onnistunut. Itkun jälkeen seurasikin ilo. Maanantaina tehtiin positiivinen raskaustesti ja vielä on ihan hassu olo. En ole vieläkään oikein sisäistänyt koko asiaa. Nyt huolettaa se, pysyykö pikkuinen matkassa. Päivä kerrallaan tässä on pakko mennä. Ehkä sitten 12 viikon kohdalla voi jo hieman huokaista. Paljon jaksamista hoitoihin ja mukavaa kesää:)
Hienoa! Ja onneksi olkoon! 🙂 Jostain syystä kommenttisi oli mennyt minulta ohi ja huomasin sen vasta tänään. Tosi mahtavaa kuulla, että ihmisillä kuitenkin onnistuukin tämä touhu välillä, sillä se antaa itsellekin voimia jatkaa 🙂 Toivottavasti siellä on mennyt kaikki hyvin ja pikkuinen on pysynyt matkassa!