Ultraäänitutkimuksissa

Kävimme tänään tämän kierron ensimmäisessä ultraäänitutkimuksessa tarkastamassa follikkelien koot. Oikeassa munasarjassa oli yksi 11 mm follikkeli ja useita pienempiä tai suunnilleen saman kokoisia follikkeleita. Vasemmassa munasarjassa oli useita pieniä follikkeleita. Follikkeleita oli molemmissa munasarjoissa hieman liian runsaasti ja toivon, että sieltä nyt karsiutuisi muutamia pois. Alfafollikkeli saisi alkaa erottua tämän viikon loppuun mennessä, sillä laskeskelimme, että ensi viikon alussa pääsisimme inseminaatioon. Kaikki oli kokonaisuudessaan aivan kuten tässä vaiheessa kuuluukin olla. Tänään ihmetytti kuitenkin suuresti ultraäänitutkimusten hintaero eri terveyspalveluja tuottavien yritysten välillä. Olemme normaalisti käyneet Mehiläisessä ja maksaneet ultraäänitutkimuksesta noin 40 euroa. Tällä kertaa emme saaneet millään aikaa Mehiläisestä lyhyellä varoitusajalla, joten jouduimme etsimään toista gynekologia. Löysimme vapaan ajan Terveystalosta ja pulitimme 10 minuutin lystistä 78 euroa! Kaksi kertaa enemmän, vaikka tutkimus oli sisällöltään aivan samanlainen kuin aina ennenkin 😦 Nämä ultraäänitutkimukset, lääkkeet, toimenpidemaksut ja muut vastaavat raivostuttavat minua kaikkein eniten, sillä niitä ei mitenkään osannut ottaa huomioon siinä vaiheessa, kun suunnittelimme hoitoja. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että laskuja tupsahtelee harva se päivä postilaatikkoon.

By the way, miesgynekologimme kysyi puolisoltani, käytetäänkö inseminaatiossa omia siemeniä 😀 Joo, minähän olin siellä huoneessa vain esiliinana ”siskolleni” tai ”ystävättärelleni”…

Sen olen huomannut tässä hoitojen pitkittyessä, etten jaksa enää olla niin innoissani ja odotuskannalla kuin joskus aiemmin. Aluksi tein enemmän kotitöitä, huolehdin resepteistä ja ultrista sekä touhusin kaikenlaista, jotta puolisoni saisi vain keskittyä raskaaksi tulemiseen. Itse asiassa taisin toimia aivan kuin puolisoni olisi JO ollut raskaana. Kai se oli jotain pesänrakennusviettiä tai normaalia pahempaa kanaemoilua. Hölmöä oikeastaan, sillä kaikkein parasta olisi kai olla yhtä rennosti kuin oli ennen hoitoja. Sitä aikaa on kyllä vähän vaikea muistaa. Nyt hoidot tuntuvat jo lähes arkirutiinilta. Inseminaatiopäivä on tietysti vähän jännittävä, mutta muut hoitoihin liittyvät asiat eivät enää niin kauheasti hetkauta. Välillä on vaikea muistaa, milloin on seuraava ultra ja varmistaa, että puolisoni on muistanut piikittää ja ottaa muut lääkkeet. Tämä hoitoihin turtuminen on tapahtunut meillä molemmilla, sillä puolisonikin meinaa välillä unohdella hoitoihin liittyviä asioita. Jospa nyt kuitenkin muistettaisiin mennä sinne seuraavaan inseminaatioon…

Kategoria(t): Klinikalla Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s