23. raskausviikko: Perhosia vatsassa

Raskaus alkaa olla jo niin pitkällä, että se näkyy selvästi ulospäin. Masun sisällä tuntuu jo pientä liikettä. Olen monena iltana tunnustellut Mölliä masun läpi, mutta liikkeet ovat niin pieniä häivähdyksiä, että ne hädin tuskin tuntuvat masun ulkopuolella. Välillä olen tuntevinani pieniä kopsahduksia masun pinnassa. Toisinaan masu kiristyy niin, että sen voi tuntea myös ulkopuolelta. Yhtenä aamuna Mölli oli aivan selvästi keskellä kohtua, sillä siinä oli kummallinen kohouma, jonka pystyi näkemään sivusta päin paljaalla silmälläkin. Ihan kuin Mölli olisi ollut masussa pylly pystyssä tai sitten painanut jalallaan kohtua ulospäin 🙂

Olemme käyneet neuvolassa pariinkin otteeseen edellisen kirjoitukseni jälkeen. Möllin sydänäänet kuuluvat jo selvästi dopplerilla. Sydän on sykkinyt noin 145 kertaa minuutissa, mikä on kuulostanut aivan huikealta! Puolisoni on ollut terveenä – ainoastaan hemoglobiini on ollut hieman turhan alhainen. Se asia on korjaantunut rautatablettien syömisellä. Mitään huimausta tai tavallista kovempaa väsymystä ei ole ollut.

Rakenneultrassa kävimme pari viikkoa sitten. Myös siellä kaikki näytti olevan ok. Tunnelmaa tosin latisti se, että kätilö oli hyvin leipiintynyt työhönsä ja puhui niin hiljaa, ettemme oikein kuulleet mitään. Mutta pääasia on se, että kaikki oli kunnossa. Saimme mukaamme myös söpön kuvan Möllin kasvoista. Kuvan perusteella Möllin nenä oli aivan samanlainen kuin äitinsä nenä 🙂 Söpö pikkukaveri!

Paitsi että puolisoni masussa tuntuu liikettä myös minun mahassani pyörii aika ajoin perhosparvi. Olen muutamina iltoina jossitellut ja maalaillut piruja seinille: Mitä jos vauvalla ei olekaan kaikki hyvin? Entä jos synnytyksessä tuleekin jotain komplikaatioita? Entä jos puolisoni tai Mölli menehtyvät? Nämä ja muut ikävät ajatukset eivät pulpahtele pintaan jatkuvasti, mutta toisinaan iltaisin saatan yllättää itseni lietsomasta omaa taipumustani murehtia asioita etukäteen. Olenpa muutamaan kertaan vähän itkenytkin. Tiedän, että pelkoni ovat hyvin tavallisia – varmaan tavattomampaa olisi olla ajattelematta kyseisiä asioita. Se on sellaista henkistä valmistautumista ja oman itsen sekä omien pelkojen kohtaamista. Pohjimmiltaan etsin vastausta siihen kysymykseen, pystyisinkö minä huolehtimaan lapsesta siinäkin tilanteessa, jos jäisimme kahden.

Murehtimisesta on ollut se etu, että olemme yhdessä ottaneet selvää minun oikeuksista lapsen suhteen siinä tilanteessa, jos puolisoni menehtyisi. Perheen sisäistä adoptiota ei voi käytännössä toteuttaa heti, kun lapsi syntyy, joten ennen adoptiota on usean kuukauden mittainen ajanjakso, jolloin minua ei katsota lapsen lailliseksi huoltajaksi. Otimme asian tiimoilta yhteyttä lakimieheen, joka vastasi, että testamentilla on mahdollista määrätä tulevasta edunvalvojasta lapsen kasvatuksen ja hoidon osalta siinä tilanteessa, jos lapsen synnyttänyt henkilö kuolee. Yleensä sosiaaliviranomaiset ja oikeus kunnioittavat lakimiehen mukaan vainajan viimeistä tahtoa, jos testamentilla määrätty henkilö on sopiva huoltajaksi. Näiden tietojen pohjalta puolisoni tekee lähipäivinä testamentin.

Toivoisin todella, että nämä huoltajuusasiat saataisiin sateenkaariperheissä toimimaan paremmin, sillä mielestäni tuo testamentin tekeminen aiheuttaa aivan turhaa stressiä. Jos heteropari hankkii luovutetuilla siittiöillä lapsen, ei heidänkään tarvitse avioliitossa ollessaan anoa erikseen perheen sisäistä adoptiota. Miksi meidän siis täytyy? Ja millä perusteilla se päätetään, onko testamentin laatijan edunvalvojaksi määräämä henkilö sopiva lapsen huoltajaksi? Miten sopivalta huoltajalta näyttää sellainen ihminen, jonka puoliso on juuri kuollut?

Kategoria(t): Raskausaika Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: 23. raskausviikko: Perhosia vatsassa

  1. TuuliaK sanoo:

    Itse mietiskelen kovasti saman suuntaisia.. Mitä jos minulle tapahtuu jotain synnytyksessä? Koska meillä on tunnettu luovuttaja (saksassa ei ole mahdollista edes saada perheensisäistä adoptiota jos luovuttaja ei tunnusta lasta ja sitten anna lasta adoptioon), pitäisikö hänen tunnustaa isyytensä ennen vai jälkeen synnytyksen (kumpikin ilmeisesti mahdollista)? Jos hän olisi tunnustanut isyytensä muttei vielä antanut lasta adoptioon (mahdollista 8 viikkoa synnytyksen jälkeen?) niin hänestä tulisikin yhtäkkiä virallisesti puoliorvon isä. Voinko silti hoitotestamentilla vaikuttaa siihen että lapsi saa jäädä toisen äitinsä luo? Voiko vaimoni adoptoida lapsen tämän jälkeen?

    Argh.. Ei kai tässä voi kuin toivoa että kaikki sujuu parhain päin, ja koittaa ottaa lisää selvää näistä byrokratian mutkista, sekä tosiaan tehdä tuo testamentti…

    • lintukotolainen sanoo:

      Kyllä on paljon juridisia aukkoja näissä huoltajuusasioissa 😦 Vaikuttaa tosiaan vähän epämiellyttävältä tuo tilanne, jossa luovuttajasta saattaisikin tulla laillinen huoltaja, vaikka niin ei olisi alunperin tarkoitettu. Kannattaa varmaan selvittää asia perinpohjin lakimiehiehen avulla, jotta paperit saadaan laitettua niin kuntoon kuin ne vain voi laittaa. Mutta tosiasia lienee teidänkin tapauksessanne se, että asiat eivät varmasti ole läpihuutojuttuja testamentinkaan avulla siinä tapauksessa, jos lapsen synnyttänyt menehtyy. Minun mielestäni päättäjät eivät kyllä ole osanneet ajatella näissä asioissa lapsen parasta, vaikka he ovatkin kovasti perustelleen kaikkea sateenkaariperheiden adoptioihin liittyviä juttuja aina lapsen edulla. Toivon, ettei kukaan joudu koskaan oikeasti näiden juridisten aukkojen uhriksi.

      Tsemppiä odotukseen!

  2. Päivi sanoo:

    olen ihan itkuherkällä täällä lukemassa teidän odottamista. Meillä on ivf mieheni kanssa vasta alussa (toinen päivä piikitystä) mutta olet ihan oikeassa mikä oikeus meillä on, miksi teillä ei ole samanlaista oikeutta. Olette kuitenkin samanlainen perhe kuin muutkin. *haleja* teille ps. alko jännittää toi punktio (meillä se 2 viikon päästä se)

    • lintukotolainen sanoo:

      Toivottavasti teillä on mennyt punktio hyvin! Se on sellainen operaatio, ettei sitä mielellään toistaisi kovin montaa kertaa 🙂 Kyllä se kieltämättä joskus vähän tympäisee, että miksi meillä on ihan tarpeettomia mutkia näissä juridisissa asioissa. Pääasia kuitenkin, että asiat saadaan edes jotenkin hoitumaan. Sen vain olen huomannut, että niiden hoitaminen syö paljon aikaa ja rahaa, mitä tulevilla lapsiperheillä ei muutenkaan koskaan ole riittävästi. Tsemppiä teille hoitoihin ja odotukseen 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s