31. raskausviikko: Perheen sisäisen adoption kiemuroita

Tällä viikolla olemme selvitelleet paljon juridisia asioita. Ensinnäkin saimme viimein testamenttiin allekirjoitukset. Lakimiehellä meni testamentin laatimisessa lähes kaksi kuukautta, sillä hän oli hyvin kiireinen. Tämä siis laskettuna siitä hetkestä, kun ensimmäisen kerran otimme häneen yhteyttä. Saimme kuitenkin testamentin, jossa puolisoni toivoo, että minusta tulee lapsen edunvalvoja siinä tapauksessa, jos hän kuolee ennen perheen sisäisen adoption voimaan astumista. Saimme pulittaa testamentin laatimisesta 110 euroa. Käsittääkseni tuokin rahasumma olisi säästynyt, jos olisimme rekisteröidyn parisuhteen sijasta avioliitossa. Nämä ovat näitä konkreettisia seurauksia siitä, että laki ei ole sama kaikille 😦

Helsingissä järjestetään perheen sisäisestä adoptiosta kertovia koulutuksia, mutta me kun asumme täällä Länsi-Suomessa, meillä ei ole ollut mahdollisuuksia osallistua koulutuksiin. Saimme kuitenkin tietoa koulutuksessa kerrotuista asioista välikäden kautta.  Vapaaehtoisen testamentin laatimisen jälkeen ensimmäinen tärkeä asia on yhteyden ottaminen siihen henkilöön, joka vastaa paikkakunnalla perheen sisäisestä adoptiosta. Tämä kannattaa tehdä hyvissä ajoin, jotta heille kirjautuu tieto siitä, että olette aikeissa aloittaa adoptioprosessin. Soitin paikkakuntamme sosiaalitoimeen, josta kerrottiin, ettei meidän paikkakunnallamme ole asioista vastaavaa henkilöä. Asia hoidetaan naapurikunnassa.

Soitin naapurikunnan lastensuojeluviranomaisille, josta sain monen puhelunyhdistämisen jälkeen asioista tietävän lastenvalvojan tai sosiaalityöntekijän puhelinnumeron. Soitin annettuun numeroon, mutta lastenvalvoja oli hyvin kiireinen ja pyysi soittamaan muutaman päivän kuluttua uudelleen. Kun viimein soitin uudelleen ja kerroin tilanteestamme, hän totesi, ettei valitettavasti tiedä perheen sisäisen adoption juridiikasta rekisteröidyn parisuhteen tilanteessa tarpeeksi, jotta hän voisi edes kertoa adoptioprosessin kulusta. Lastenvalvoja oli oikein ystävällinen ja kuulin kyllä hänen äänestään, miten pahoillaan hän oli omasta tietämättömyydestään. Hän neuvoikin meitä soittamaan uudelleen toukokuussa, johon mennessä hän aikoi ottaa asioista selvää. Sen verran hän tiesi kertoa, että tapaamisajat täytyy varata 1,5-2 kuukautta etukäteen, koska heillä on kamala ruuhka.

Ajattelin, että varaamme ajan heinäkuun alkuun. Lapsemme pitäisi syntyä kesäkuun alussa. Jos 8 viikon harkinta-aika olisi edelleen voimassa, voisimme aloittaa adoptioprosessin vasta elokuussa. Heinäkuun 1. päivä astuu kuitenkin tietääkseni voimaan lakimuutos, joka poistaa 8 viikon harkinta-ajan adotioprosessin alkuun saattamisessa. Käsittääkseni meillä siis pitäisi olla oikeus aloittaa adoptioprosessi heti, kun tuo lakimuutos astuu voimaan. Lastenvalvoja ei ollut tietoinen harkinta-ajan poistumisesta, mutta uskoisin, että hän asioita selvitellessään tulee siitä tietoiseksi ja suostuu aloittamaan adoptioprosessin heti heinäkuussa.

Sen olen oppinut, että on hyvä aloittaa näiden asioiden selvitteleminen hyvissä ajoin etenkin, jos asutaan Helsingin ulkopuolella. Voi näet hyvinkin olla, että oma perhe on se ensimmäinen sateenkaariperhe, jonka lastenvalvoja kohtaa. Ymmärrystä ja kärsivällisyyttä tarvitaan puolin sun toisin 🙂