Laskettu aika on huomenna 🙂 Toivoisimme molemmat, että saisimme jo pidellä pikkuistamme sylissämme. Puolisollani on ollut supistuksia viimeisen kahden viikon ajan, mutta ne eivät ole olleet säännöllisiä. Parin viime päivän aikana supistuksia on tullut epäsäännöllisesti noin 2-4 kertaa tunnissa. Osa niistä on ollut niin kovia, ettei puolisoni ole oikein muuta voinut kuin makoilla sängyllä kyljellään. Yksin hän ei enää uskalla lähteä kovin kauaksi kotoa, sillä kovimmat supistukset tulevat juuri liikkuessa. Yöt ovat olleet levottomia, sillä supistukset ja jatkuva vessahätä herättävät tunnin tai parin tunnin välein. Se onkin hyvää harjoitusta tulevaisuutta varten 🙂 Myös minusta on tullut levottomampi nukkuja, sillä olen jollain tasolla koko ajan valmistautunut siihen, että jossain vaiheessa täytyy lähteä ajamaan synnärille.
Joskus aiemmin kirjoitin siitä, että olen pelännyt synnytystä. Nyt nuo pelot ovat hälvenneet, sillä jouduin jo kertaalleen tilanteeseen, jossa luulin, että synnytys todella alkaa. 38. raskausviikolla lääkäri epäili verikokeen pohjalta, että puolisollani voisi olla raskaushepatoosi. Hän teki lähetteen äitiyspolille ja ilmoitti meille, että synnytys jouduttaisiin luultavasti käynnistämään lähiaikoina. Ehdimme jo ajatella, että nyt se on sitten menoa. Minä ajelin kädet hieman täristen töistä kotiin ja pakkasimme laukun valmiiksi osastolle lähtemistä varten. Kutsua äitiyspolin jatkotutkimuksiin ei kuitenkaan parin päivän sisällä tullut. Lopulta meille ilmoitettiin, ettei synnytystä käynnistetäkään, sillä verikokeissa ei ollutkaan mitään normaalista raskaudesta poikkeavaa! Lääkäri oli vain tehnyt vääriä päätelmiä. Meidät lähetettiin kuitenkin äitiyspolille jatkotutkimuksiin. Puolisooni asennettiin laitteet, joiden avulla kuunneltiin vauvan sydänääniä ja kohdun supistuksia. Kaikki oli kunnossa.
Nyt kun olen kertaalleen jo ollut lähdössä synnärille, se ei tunnu enää niin kovin ihmeelliseltä. On jotenkin levollinen olo. Iltaisin olen painanut korvani puolisoni vatsan vasemmalle puolelle ja kuunnellut Möllin sydänääniä. Ne kuuluvat aivan selvästi vatsan läpi ja tiedän, että kaikki on kunnossa. Väärän hälytyksen takia jouduimme järjestämään kaikki roikkumaan jääneet asiat kuntoon. Kaikki on siis valmiina. Huomenna olisi hyvä päivä syntyä 🙂
Apilavauva 