Huomasin ilokseni, että blogiani on käyty lukemassa näiden vuosien aikana yli 33 000 kertaa! Suosio on yllättänyt minut positiivisesti – ja se kertoo siitä, että tiedolle on edelleenkin tarvetta. Toivon, että moni on saanut blogini avulla rohkeutta oman perheen perustamiseen, tai ainakin jonkinlaista vertaistukea lapsettomuushoitoihin.
Olin alunperin ajatellut lopettaa blogini kirjoittamisen lapsen syntymään – aivan kuten olen tehnytkin. Koska maailma ei kuitenkaan edelleenkään ole valmis, päätin virittää blogini käyntiin uudelleen. Aivan aluksi kerron lyhyesti siitä, mitä näiden poissaolovuosieni aikana on tapahtunut.
Tyttäreni syntymän jälkeen suoritin filosofian maisterin tutkontoni loppuun ja työskentelin yliopistolla erään tutkimushankkeen parissa. Samaan aikaan puolisoni oli 10 kuukautta kotona vauvan kanssa. Kun tyttömme oli 10 kuukauden ikäinen, muutimme koko perhe Porista Ouluun lähemmäksi isovanhempien tukea. Ouluun muuton jälkeen puolisoni meni töihin neljäksi päiväksi viikossa ja minä jäin vuorostani kotiin kymmeneksi kuukaudeksi lapsen kanssa. Nyt olemme viimeisen vuoden ajan olleet kumpikin töissä – puolisoni on tehnyt lyhennettyä työviikkoa hoitoalalla ja minä kokoaikaista järjestötyötä. Puolisoni vuorotyön ansiosta lapsemme oli aluksi päiväkodissa noin 2-3 päivänä viikossa. Tämän vuoden alusta lähtien hän on ollut päiväkodissa joka arkipäivä. Tyttömme täyttää kolme vuotta kesällä. Hui, miten nopeasti aika kuluu!
Jatkossa bloggailen lapsiperheen arjesta – kiireestä, työstä, hampaiden kiristelystä ja ihanista hetkistä. Seuraan myös tiiviisti lapsiperheisiin – ja erityisesti sateenkaariperheisiin liittyvää poliittista päätöksentekoa. Näin vaalien alla aion esimerkiksi syynätä läpi puolueiden vaaliohjelmat sateenkaariperheiden näkökulmasta.
Apilavauva 
Miten mukava yllätys olikaan huomata blogilistan suosikeissa blogisi aktivoituminen. Tervetuloa takaisin.