Stressaa

Huomenna puolisolleni tehdään munanjohtimien aukiolotutkimus ja ensi viikolla päästään ensimmäistä kertaa inseminaatioon. Tällä hetkellä olo on innostunut ja hermostunut samanaikaisesti. Toisaalta tuntuu mahtavalta päästä asioissa eteenpäin, mutta juuri nyt tällä kyseisellä viikolla olemme molemmat olleet aivan uuvuksissa. Puolisoni on tehnyt töitä seitsemän päivää putkeen ilman minkäänlaista vapaata ja lähes kaikki työvuorot ovat olleet iltavuoroja. Minä taas olen työstänyt päiväsaikoihin kolmea eri esseetä, tehnyt taittoharjoituksia ja työskennellyt erään arkistointiprojektin parissa. Eilen alkoi vielä todella tiukalla aikataululla etenevä syventävien opintojen kurssi, jossa on ollut neljän tunnin luennot kahtena päivänä peräkkäin. Siihenkin kurssiin kuuluu vielä yksi laaja esseesuoritus. Käytännössä nämä kiireet ovat tarkoittaneet sitä, että emme ole puolisoni kanssa olleet juuri koskaan samaan aikaan kotona ja sitten kun olemme olleet, molemmat ovat olleet väsyneitä ja silloin on tullut helposti huomauteltua puolin sun toisin tekemättä jääneistä kotitöistä ja muusta sellaisesta. Plaah…

Olisi ihana olla vain muutama päivä ihan rauhassa ja tekemättä mitään tuottavaa. Toisaalta lapsettomuushoidot ovat sen verran kalliita, että töitä tekemättä niitä ei kustanneta. Minulla olisi ehkä mahdollisuus joustaa opintojeni suhteen hieman, mutta olen edennyt niin hitaalla tahdilla (koska olen tehnyt useamman vuoden ajan oman alani töitä samaan aikaan) että opintotukeni katkeaa ensi syksynä, jos opintopisteitä ei kartu hieman nopeampaan tahtiin. Olen kyllä jo henkisesti valmistautunut siihen, että KELA laittaa minulle jälleen ensi syksynä kyselyn opintojeni etenemisestä, niin kuin se on laittanut joka vuosi viimeisen neljän vuoden ajan 🙂 Tästä päästäänkin purnaamisaiheeseen numero kaksi: miksi KELA syynää opintopisteitä, mutta ei opiskelijoiden arvosanoja? Jos jälkimmäisiä syynättäisiin, minulla ei olisi mitään hätää kun olen aina ollut huolellinen ja tarkka (lue hidas).

Tällaisina hetkinä sitä ajattelee todella epäuskoisena omaa jaksamistaan pienen lapsen kanssa. Miten tällaisessa tilanteessa voisi jaksaa vielä yövalvomiset ja muut? Toisaalta, lapsen synnyttyä puolisoni ei tarvitse käydä palkkatyössä ja minunkin opintoni ovat toivottavasti edenneet niin pitkälle, että voin ottaa hieman rennommin ja olla enemmän kotona. Jos taloudellinen tilanteemme vain sallii, niin minä teen ihan mielelläni lapsen syntymän jälkeen vain osa-aikaista työtä, jotta jaksan ja saan olla pienoisen kanssa mahdollisimman paljon. Raha ei ole niin tärkeää, että sen takia kannattaa itsensä väsyttää. Kunpa vain lapsettomuushoidot sujuisivat niin hyvin, että kustannukset eivät nousisi pilviin ja voisimme molemmat ottaa töiden kanssa vähän rennommin.

Kategoria(t): Klinikalla Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s